Kaupankäynti sukupuuttoon: miten lemmikkieläinkauppa tappaa monia eläinlajeja

Yleismaailmallinen biologisen monimuotoisuuden häviäminen ei johdu vain elinympäristöjen tuhoamisesta tai jopa lajien metsästämisestä lihan vuoksi. Valtavaa määrää lajeja uhkaa kauppa – sekä elävinä lemmikkeinä tai näyttelyesineinä että kuolleina lääkekäyttöön.

Vaikka ihmiset ovat tulleet yhä tietoisemmiksi uhkasta, joka aiheutuu arvokkaiden lajien, kuten norsun norsunluun ja erilaisten eläinten, kuten tiikereiden, sarvikuonojen ja pangoliinin lääkkeeksi käytävästä kaupasta, vain harvat ymmärtävät riskin, jonka lemmikkieläinkauppa aiheuttaa monien vähemmän tunnettujen lajien tulevalle eloonjäämiselle.

Vierailemalla eläintarhassa tai lemmikkieläinmyymälässä voi olettaa, että näytteillä olevat matelijat ja sammakkoeläimet on kasvatettu vankeudessa, mutta monet eläimet ovat saattaneet olla tuotu maahan elävinä. Itse asiassa 92 prosenttia 500 000 elävän eläimen kuljetuksista Yhdysvaltoihin vuosina 2000-2006 (eli 1 480 000 000 eläintä) oli tarkoitettu lemmikkieläinkauppaan, ja 69 prosenttia niistä oli peräisin Kaakkois-Aasiasta.

Tämä vienti kasvaa vuosittain useimmista trooppisista maista. Ja ilman huolellista sääntelyä tämä kauppa voi olla tuhoisaa monille lajeille.

Laillista kauppaa?

Monet eläintarhat, akvaariot ja lemmikkieläinten kasvattajat tukeutuivat aiemmin ”sertifioituihin kasvattajiin” monissa osissa maailmaa (erityisesti Kaakkois-Aasiassa ja Kaakkois-Amerikassa) tarjotessaan eläimiä lemmikkeihin ja näyttelyihin. Nyt on kuitenkin todettu, että vain pieni osa näistä eläimistä on itse asiassa vankeudessa kasvatettuja. Valtaosa saattaa olla luonnosta kerättyjä ja pestyjä, jotta ne näyttäisivät laillisilta.

Yksi tällainen tapaus on tavallinen tokay-gecko (Gecko gecko), jota Indonesia voi viedä laillisesti kolme miljoonaa elävää yksilöä vuodessa (kuten CITES-yleissopimus, joka määrittelee kaikkien kansainvälisesti kaupattavien lajien lailliset vientikiintiöt, on määritellyt), minkä lisäksi sen myyttisten lääkinnällisten ominaisuuksien vuoksi kuivataan vielä 1,2 miljoonaa yksilöä.

Mutta kolmen miljoonan tällaisen eläimen kasvattaminen vaatisi vähintään 420 000 naarasta ja 42 000 urosta, 90 000 haudonta-astiaa ja 336 000 kasvatushäkkiä sekä ruokaa ja satoja työntekijöitä. Kaikki nämä kulut olisi saatava takaisin alle 1,90 dollarin kustannuksella gekkoa kohti, ja tämä ennen kuin otetaan huomioon kuolleisuus ja 1,2 miljoonaa myytyä kuivattuna. Tämän vuoksi suurin osa näistä gekoista pyydystetään luonnosta.

Sama pätee arviolta 160 matelijalajiin. Noin 80 prosenttia Indonesian vihreistä pytoneista (Morelia viridis) (yli 5 337 vuosittain) arvioidaan vietävän laittomasti, ja lähes koko Palawanin metsäkilpikonnapopulaation on pyydystänyt yksi ainoa ryhmä viedäkseen sitä koko alueelle.

Keräilijöiden uusien ja harvinaisten lajien kysynnän vuoksi kokonaisia populaatioita voidaan kerätä akateemisten julkaisujen avulla, jotta eläimet voidaan ottaa kohteeksi heti, kun ne on tieteellisesti kuvattu. Ainakin 21 matelijalajia on otettu tällä tavoin kohteeksi, minkä seurauksena luonnonvaraiset populaatiot saattavat kuolla sukupuuttoon pian niiden löytämisen jälkeen. Akateemikot ovat alkaneet jättää uusien lajien tarkat sijainnit pois julkaisuistaan estääkseen tämän.

Keräilijöiden kysyntä on ajanut useita lajeja sukupuuttoon luonnossa, mukaan lukien kiinalainen tiikerigekko Goniuorosaurus luii) ja monia muita vain keräilijöiden ja tutkijoiden tuntemia gekkoja. Silti näitä luonnosta sukupuuttoon kuolleita, äärimmäisen uhanalaisia ja luokittelemattomia lajeja on helposti saatavilla häikäilemättömiltä kauppiailta Amerikassa ja Euroopassa internetin tai matelijamessujen kautta.

Nämä uhat ovat erityinen riski kaikille hiljattain kuvatuille matelijalajeille, erityisesti Aasian sekä Uuden-Seelannin ja Madagaskarin matelijoille.

Vähemmistön näistä lajeista laillista kauppaa ei ole koskaan sallittu kansainvälisesti; kaikki saatavilla olevat eläimet ovat peräisin laittomasta kannasta, ja ne saattavat edustaa joidenkin näiden lajien maailmanlaajuista populaatiota.

Arviolta 50 prosenttia elävien matelijoiden viennistä uskotaan pyydystettävän luonnosta huolimatta siitä, että alle puolet 10 272:sta tällä hetkellä kuvatusta matelijalajista on arvioitu luonnonsuojelullisesti. Alle 8 %:n kauppaa valvotaan, joten asianmukaisten prioriteettien, kiintiöiden tai hoitosuuntaviivojen kehittäminen on lähes mahdotonta.

Mutta tämä hyväksikäyttö ei rajoitu pelkästään matelijoihin ja sammakkoeläimiin. Mikä tahansa laji voi joutua keräilijöiden uhriksi, ja kädelliset sekä orkidea- ja lintulajit kärsivät usein samasta kohtalosta. Tähän mennessä on luokiteltu yli 212 liikahyödynnettyä sammakkoeläinlajia, ja ainakin 290 lajia on joutunut kansainvälisen lemmikkieläinkaupan kohteeksi.

Thaimaassa tehdyt tutkimukset paljastivat yli 347 orkidealajia, joita on saatavilla yhdellä ainoalla markkinalla. Ne tulevat eri puolilta aluetta, ja niihin kuuluu monia kuvaamattomia lajeja sekä Thaimaahan laittomasti kuljetettuja lajeja.

Nämä lajit kärsivät samasta kohtalosta kuin matelijat, sillä markkinoilla hyödynnetään usein uusia löytöjä, joskus tutkijoiden rohkaisemina. Niitä on helposti saatavilla internetin kautta, mikä johtaa näiden lajien sukupuuttoon pelkästään kaupankäynnin perusteella ja siihen, ettei kaupan uhkaa suostuta hyväksymään.

Monien lintulajien sukupuuttoon kuoleminen on myös vakavasti uhattuna lemmikkieläinkaupan vuoksi. Niihin kuuluu tuhansia lintuja Etelä-Amerikassa ja arviolta 3,33 miljoonaa vuosittain Kaakkois-Aasiasta (1,3 miljoonaa pelkästään Indonesiasta).

Indonesialaisiin lintuihin kohdistuva paine on niin kova, että vain yhden päivän aikana yhdellä ainoalla markkinapaikalla ilmoitettiin myytävän yli 16 160 lintua noin 206 lajista, joista 98 prosenttia oli kotoisin Indonesiasta ja 20 prosenttia ei esiintynyt missään muualla maailmassa.

Kaloilla on samankaltaiset tilastot. Jopa 98 % akvaarioissa olevista kaloista on pyydetty luonnonvaraisesti riutoilta, ja niiden kuolleisuusaste on 98 % vuoden sisällä. Tämän seurauksena luonnonvaraisten kalalajien, kuten pellekalojen, populaatiot ovat vähentyneet jopa 75 %.

Kenen vastuulla?

Viljeltyjen luonnonvaraisten eläinten ja kasvien laiton kauppa on maailman neljänneksi suurin laiton kauppa, jonka arvo on noin 20 miljardia dollaria vuodessa. Noin puolet tulee Kaakkois-Aasiasta.

Mutta toisin kuin muu laiton kauppa, suuri osa laittomasta villieläinkaupasta ei ole hautautunut ”pimeään verkkoon”. Täytäntöönpano on yleensä niin heikkoa, että suurimman osan elävistä eläimistä ja kasveista kauppiaat voivat toimia näkymättömissä ilman pelkoa kostotoimista.

Yhdysvalloissa voimassa oleva Lacey Act -laki estää elävien organismien tuonnin alkuperämaista, jotta estettäisiin luonnonvaraisista eläimistä pyydettyjen eläinten mahdollinen rahanpesu. Koska Euroopassa ei kuitenkaan ole vastaavaa lainsäädäntöä, se tarjoaa kaupan päätepisteen lisäksi kanavan.

Valtaosa näiden lajien ja erityisesti harvinaisten lajien kysynnästä tulee eurooppalaisilta ja pohjoisamerikkalaisilta keräilijöiltä. Koska kuitenkin vain pieni osa tästä kaupasta on säänneltyä (2 prosenttia kansainvälisestä sammakkoeläinten kaupasta ja 10 prosenttia maailmanlaajuisesta matelijoiden kaupasta), tarvitaan kiireellisiä toimia haavoittuvien lajien suojelemiseksi mahdolliselta sukupuutolta.

Koska monet matelija-, sammakkoeläin- ja orkidealajit eivät ole CITES-luettelossa (riittämättömän tiedon tai tuoreen löydön vuoksi), eläinkauppaa ei ole todella säännelty. Tullimiesten ei myöskään voida olettaa erottavan toisistaan harvinaista ja tavallista orkideaa tai sammakkoa, joten tarvitaan yksinkertaisempia rajoituksia tämän mahdollisesti vahingollisen kaupan estämiseksi.

Syytön, kunnes toisin todistetaan?

Koska niin monilla lajeilla ei ole CITES-luokitusta, ehkäpä tarvitsemme paradigmanvaihdoksen, jonka myötä vain kaupattaviksi luokitelluilla lajeilla, jotka on sertifioitu sellaisiksi, voidaan käydä kauppaa. Tämä tarkoittaisi, että kaikkia ilman todistusta olevia yksilöitä ei voisi kuljettaa kansainvälisesti.

Kokoisten ryhmien kaupan seuraaminen on tällä hetkellä vaikeaa, sillä siihen pystyvät organisaatiot, kuten Maailman tullijärjestö, eivät pidä kirjaa sammakkoeläimistä.

Monet länsimaissa esiintyvät lajit ovat voineet saapua maahan vain laittomia reittejä pitkin, mutta näiden lajien kotimaankauppa, kun ne ovat kerran maassa, on tällä hetkellä rajoittamatonta. Kaikkien hyväksikäytölle alttiiden taksonien myynnin pakolliseksi osaksi olisi luotava lisenssi- tai sertifiointijärjestelmät, joiden noudattamista voitaisiin tukea takavarikoinnilla ja rangaistuksilla.

Elävien eläinten ja kasvien keräilijät ovat pääasiassa harrastelijoita, joten suurin osa tuskin ryhtyisi suuriin ponnisteluihin yksilöiden hankkimiseksi, jos minkäänlaista lainvalvontatoimenpidettä käynnistettäisiin. Tällaisilla toimilla on myös rajoitettava lopullisesti näiden lajien nykyisin kukoistavaa kauppaa internetin välityksellä.

Vaikka Euroopan hallitukset ovatkin luvanneet rajoittaa luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa, niiden ponnisteluissa ei yleensä oteta huomioon niitä valtavia määriä lajeja, jotka ovat vaarassa lemmikkeinä ja elävinä yksilöinä. Kun otetaan huomioon näiden lajien lajivalikoimiin liittyvä rahanpesu ja korruptio, tarvitaan pikaisesti rajoituksia kuluttajamaissa tapahtuvalle tuonnille.

Jos haluamme, että näiden lajien luonnonvaraisilla populaatioilla on tulevaisuutta, tarvitaan jyrkkiä toimia niiden kansainvälisen ja kotimaisen kaupan valvomiseksi. Ilman tällaisia toimia voimme odottaa monien harvinaisten lajien häviävän pelkän ahneuden vuoksi.